Kilot kuriin Xtravaganzan avulla!

Hiphei, nyt ollaan jo pitkällä laihdutusprojektin parissa, mutta tulokset ei ole niin hyviä kuin ne voisi olla. Siitä voin syyttää vain itseäni.

Perjantaina paino oli mukavasti pudonnut, mutta maanantaina en uskaltanut käydä puntarilla kuudennen alkavan viikon kunniaksi. Olin nimittäin taas syönyt viikonloppuna. Mikä kumma siinä on, etten osaa pitää näppejäni erossa kaikesta hyvästä?! Tällä kertaa hyvä tarkoittaa pihviä, salaattia, joulukinkkua, vähän lisää salaattia, glögiä yms. Kyllä, meillä oli sukujuhlat viikonloppuna! En kuitenkaan sortunut syömään pullakakku-herkkuja, vaan kohteliaasti maistelin suolaisia pääruokia. Oli mukava kuulla sukulaisilta kommenttia laihtumisestani. Moni huomasi muutoksen ulkokuoressani ja oli mukava kertoa, että painoa on pudonnut jo 10 kiloa. Se ei kuitenkaan riitä minulle. Ei tällä massalla.

Tiedän, että aikaisemmat painonpudotus yritykseni ovat karisseet siinä, kun olen sortunut syömään ja ennenkaikkea herkuttelemaan. Nyt en anna sen tapahtua. Virheistä pitää oppia. Xtravaganzan ryhmässä on käyty tarkasti läpi, miten pitää toimia jos lipsuu. Lipsumisesta pitää nauttia täysin rinnoin, sallia se itselle silloin tällöin. Nautin syömisestä erittäin paljon viime viikonloppuna, mutta maanantaina palauduin taas ruotuun. Minun on pakko! Minun on pakko jatkaa, koska olen jo näin pitkällä. Jouluun on enään 5½ viikkoa. Se ei ole edes pitkä aika. Minä kyllä kestän. Saan syödä sitten loppuelämäni, kohtuullisesti.

Kaikkein hassuinta tässä laihduttamisessa on, että mieleni tekee kaikkea terveellistä. Salaattia, lihaa, kananmunaa… kaikkea ei niin vaarallista. En kärsi makeanhimosta, onneksi. Tästä on nyt vaan päästävä yli.

Tämä blogi on niin mainio purkautumisen paikka. Voin kerrata kuluvan viikon asioita ja oppia virheistä. Nyt on nimittäin tapahtunut oppimista. Hyvä minä! Tästä se taas jatkuu, tavoittelu kohti kevyempää elämää.

ja ai niin, ensi viikonloppuna on kuvien otto. Otan jälleen itsestäni kuvia ja postaan ne tänne. Katsotaan, onko muutosta tapahtunut vai tuntuuko se vain siltä. Ainakin yksi ihana mekko menee päälle ja on jopa vähän löysä, joka ei ennen mahtunut ollenkaan. Antaa kuvien kertoa puolestaan

..Siis tympeästi sen takia, etten saanut puntariin haluamiani lukuja. Tämän päivän paino oli 87,0. Se on enemmän kuin perjantaina, mutta selityksenkin sille tiedän. Olen syönyt viikonlopun aikana, eikä vatsanikaan oikein toimi. Viikonlopun aikana maistelin vähän leipää, ja nam kun se maistuikin hyvältä. Mutta tietysti ihan vaan kohtuuden rajoissa, ja pakon saattelemana. Nimittäin minulta loppui ateriankorvikkeet, koska en muistanut käydä hakemassa xtra-keskuksesta lisää ruokaa. Omaa tyhmyyttänihän se vain oli, mutta nytpäs se näkyy puntarilla.

Mutta, ei anneta sen masentaa. Olen päättänyt pitää tätä blogia ihan itseäni varten. Kirjoittelen tänne kun aikaa on, ja kun tuntuu siltä että tapahtumia pitää käydä läpi. Painoa on tippunut nyt -9,2kg. Ei vielä ihan kymppiä, mutta kyllä se jo mukavasti vaatteissa tuntuu. Uudet ulkoiluhousut tuntuu tippuvan, farkut ei kiristä pesun jälkeen, vatsamakkarat eivät pömpötä ja muutenkin olo on hyvä. Muutos näkyy paitsi puntarin luvuissa, myös peilistä. Avomiehenikin mainitsi lauantaina, että näytän paljon hoikemmalta. Vatsa on vetäytynyt sisäänpäin ja käsivarret ovat kuulemma paljon pienemmät. Se kun vasta kohottaakin mielialaa Tästä on hyvä jatkaa! Ensi sunnuntaina on seuraava kuvauspäivä. Se vähän jännittää. Toivottavasti ensi sunnuntaihin mennessä olen päässyt -10kg lukuun ja kuvissakin näkyisi muutos. Se motivoisi minua vielä jatkamaan.

Jouluun on 7 viikkoa! Alkuperäinen tavoitteeni jouluun mennessä oli -15kg, mutta uskaltaisinkohan hieman muuttaa sitä. Haluaisin saavuttaa -20kg jouluun mennessä. Seitsemässä viikossa pitäisi pudottaa reippaat 10 kiloa. Onnistuukohan? Voisin saada sen onnistumaan, jos oikein kovasti haluan, ja jos painonpudotus ei heikkene. Jos lisäisin urheilua? Kävisin ehkä lenkeillä? Olen nimittäin jättänyt liikunnan aika minimiin, että jaksan varmasti hoitaa päivän rutiinit. Nyt virtaa onkin riittänyt, välillä vähän muillekin jaettavaksi.

Käykää muuten ihmeessä kirjoittelemassa ja lukemassa facebookin Xtravaganza Finland -yhteisöä. Minä käyn siellä aina kun motivaatio meinaa lipsua. Siellä on oikeat xtravaganzalaiset kirjoittaneet kuulumisia ja miten laihdutus etenee. On hienoa kuulla, että painoa tippuu viikko toisensa jälkeen.

Tänään menen sitten keskukselle vaihtamaan kuulumisia ja ostamaan ruokaa. Viime viikon ryhmätapaaminen jäi välistä, koska unohdin senkin! Olen ollut aivan täysin muissa maailmoissa. Mutta ei se mitään, pääasia että homma etenee, ja sehän etenee :))

Kevyempi elämä - täältä tullaan! ü

..Eikä mitenkään hassummin! Vaaka näytti aamulla 89,2kg. Se tarkoittaa, että painoa on tippunut kahdessa viikossa -7kg. Se on ihan hirveä määrä. Pääsin jo seuraavalle läski kymmenykselle. JEE! Nyt lähdetään metsästämään sitä kadottutta seitsemääkymmentä. Kauankohan siihen lie menee vielä?

Kaksi viikkoa sitten BMI:ni oli 37.11, joka tarkoitti vaikeaa lihavuutta. En ollut koskaan ajatellut, että olen vaikeasti lihava. Tänään sitten BMI on laskenut 34.41, joka tarkoittaa merkittävää lihavuutta. Eli edistystä on tapahtunut silläkin saralla. Hyvä minä!

Viikonloppu oli hankala, mutta kutkuttavan kiva. Koska mitään en voi syödä, mutta jotain tekemistä on keksittävä, tein paljon ruokaa ja leivoin avomiehelleni. Hän kiittää =) Tein mm. hernekeittoa, pannukakkua, pekoni-muna aamiaisen sekä vielä sunnuntai-illan päätteeksi kävimme grillillä. Minä tietty vain matkaseurana autossa! Eikä ollut edes vaikeaa. Entinen minä olisi syönyt sen pekoniherkun täyslihapihvillä, mutta uusiminä sai nautintoa siitä kun puoliso herkutteli. Sain nautintoa myös siitä, ettei minun täytynyt ahtaa sitä rasvaruokaa suuhuni, ja tuntea turvonnutta olotilaa jälkeenpäin.

Tänä aamuna peilikin oli minun ystävä Otin farkut pesusta, eikä kuule kirrannut vyötäröltä ollenkaan. Ylimääräiset pursuavat vatsamakkarat ovat melkein jo historiaa. Olo on niin kertakaikkisen hyvä!

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Minun tavoite on -15kg jouluun mennessä, mutta jos tahti jatkuu näin, kiirettä ei ole. En malta odottaa millaisia tuloksia kerkeän saada ennen joulua.

Toivottavasti tämä blogi tsemppaa jotain muuta laihduttajaa. Minulle tästä on ainakin kovasti hyötyä. On mukava kerrata vaikeita asioita ja nauttia niistä hyvistä hetkistä ja onnitumisista.

Olen nyt jos onnistuja, -7kg. Mukavaa maanantaita! ü

Toista viikkoa siis mennään puolessa välissä, ja olo on loistava! Virtaa riittää kuin pienessä pupussa eikä päiväuniakaan ole tarvinnut ottaa. Se onkin tämän ketoositilan ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Ketoosi_%28tila%29 ) hyviä puolia, että koko ajan tuntee itsensä elinvoimaiseksi ja pirteäksi.

Nyt on sitten takana myös tämän viikon ryhmätapaaminen. Käymme Xtrazaganza-ryhmässä läpi ryhmäläisten viikon kuulumiset, miten on voinut, onko painoa pudonnut ja yleisestikin tsempataan toisiamme. Minulle ryhmän olemassaolo ja tuki on ensiarvoisen tärkeää. On mukava jutella sellaisten ihmisten kanssa joilla on sama päämäärä ja tarkoitus pudottaa painoa. Olemme kaikki aloittaneet suunnilleen samaan aikaan, joten keskusteltavia asioita löytyy paljon.

Haluaisin tässä pohtia hieman tarkemmin asioita mitä meidän ryhmässä nousi esille. Lipsahtelu. Sortuminen. Se oli päivän polttava puheenaihe. Mitä sitten tapahtuu jos syökin vahingossa jotain? Entä jos ei voi malttaa kiusauksia? Xtravaganzan ohje on, että jos syö jotain ylimääräistä, pitää se itselleen sallia, mutta pitää muistaa pysyä kuitenkin ruodussa ja jatkaa ohjelman tahdissa normaalisti heti syömisen jälkeen. Syömisestä ei saa tuntea pahaa mieltä eikä itseä syyttää. Syömisestä pitää nauttia täydestä sydämestä ja jatkaa sen jälkeen sitten jälleen ateriankorvikkeiden syöntiä. Olin aivan järkyttynyt kun minun ryhmäläiset kertoivat syöneen vähän jäätelöä, toinen oli nappailut karkkeja viikonloppuna ja yksi paljasti vasta ryhmätapaamisen jälkeen porraskäytävässä syöneen ruisleipää oikein juuston ja voin kera. SIIS MITÄ IHMETTÄ? Nämä ihmiset ovat tulleet pudottamaan painoaan tehokkaalla ja todistetusti mahtavalla keksinnöllä, ja tekevät jotain noin tyhmää. He maksavat jäsenmaksua joka kuukausi 89€ sekä siihen päälle vielä ateriankorvikeruoat. Mitä järkeä on lähteä mukaan pudottamaan painoa, jos ei kuitenkaan ole selkärankaa kieltäytyä näistä herkuista muutamaksi viikoksi. En voi ymmärtää. Heillä jokaisella tuntui olevan lukuisia painonpudotus yrityksiä takanaan.. oli painonvartijoita, keventäjiä, nutrilettia ja vaikka minkä näköistä.  Onko se nyt ihme jos kaikki kaatuu eikä se paino putoa koskaan lopullisesti, jos on noin heikkohermoinen herkuille ja kiusauksille? Tämä vaatii itsekuria, tahtoa, ja halua pysyvään elämäntapamuutokseen.

Minä en aio sortua mihinkään kiusauksiin. Olen lujana. Koska haluan tätä niin kovasti. Onneksi minulla on oman ihanan avomiehen täysi tuki tähän asiaan. Se on minulle erityisen tärkeää. Auttakaa siis toisianne, koska me kaikki tarvitsemme tukea ja tsemppiä, oli sitten kyseessä millainen tahansa elämänmuutos.

Ruoka ei lopu syömällä, niin se vaan on.

Kohti kevyempää loppuelämää, heissulivei ü

Päätin ottaa ensimmäisen rohkean askeleen tällä bloggaus-taipaleellani. On hurjan jännittävää, ahdistavaa, ja pelottavaa laittaa oma kuva internettiin kaikkien nähtäville, mutta haluan tehdä sen. Haluan tehdä sen ennenkaikkea itseäni varten. Totuus, josta kaikki alkoi, ei pääse koskaan unohtumaan. Ja minun täytyy ymmärtää, että tältä näytän joka päivä kaikkien edessä.

Tässä on kuva minusta 91,6kg painoisena 17.10.2011

Olen sanaton!

Tervehdys vaan kaikille.

Olen 24-vuotias nuori naisenalku, joka on totaalisen kyllästynyt ylimääräisiin kiloihin. Nyt olen saanut tarpeekseni, ja päätinkin lähteä taistelemaan ylimääräisiä kiloja vastaan Xtravaganzan avulla. Teille, joilla ei ole tietoa mikä Xtravaganza on, lisätietoa löytyy täältä: http://www.xtravaganza.fi/fi/Finland/ En halua lähteä tarkemmin erittelemään mitä syön, ja miten tämä painonpudotusohjelma toimii. Jokainen voi käydä tutustumassa tähän loistavaan laihdutustapaan tutustumalla tuohon internet-sivustoon.

Haluan jakaa tämän blogin avulla tietoa miten olen voinut, miten laihdutuskuuri etenee, miten elämäni muuttuu, mitä vastoinkäymisiä eteeni tulee ja ennenkaikkea: miten ulkonäköni tulee muuttumaan. Ulkonäkö, se on tärkeä asia 24-vuotiaalle naiselle, joka rakastaa muotia ja joka haluaisi vihdoin ensi kesänä mennä rannalle ottamaan aurinkoa bikineissä tai lähteä kylpylään oman ihanan avomiehen kanssa. Minulla ei ole vielä terveydellisiä ongelmia, joten pääsyy laihduttamiselle on ulkonäkö. Toki ymmärrän, että ajan kanssa terveydelliset ongelmat astuu mukaan kuvioihin, jos en tee asioille mitään.

Aloituspaino maanantaina 10.10.2011 oli kamalat 96,2kg. Säikähdin aamulla itsekin puntarilla. Olen vain muutaman kilon päästä sadasta kilosta. Herranjumala! Nuori 161cm pitkä nainen ja melkein sata kiloa. Nyt on aika tehdä muutos tähän elämään. Nämä melkein 100kg on tullut elimistööni roskaruoasta ja jatkuvasta herkuttelusta. Olen suoraan sanottuna syönyt itseni tähän kuntoon. Nyt se tulee loppumaan. Haluan olla hyvinvoiva ja terveennäköinen normaalipainoinen nainen, jota en ole koskaan vielä ollut.

Olen noudattanut Xtravaganzan ohjeita ja syönyt nyt tasan viikon pelkästään Xtravaganzan ruoankorvikkeita. Tökkiihän ne, mutta näillä on mentävä. Olo on ollut hyvä, joskin välillä hieman nälkäinen. Nälkäkin menee ohi kun juo tarpeeksi. Olen ajatellut syödä ateriankorvikkeita jouluun asti. Se on yhteensä 11 viikkoa. Jos jaksan olla skarppina myös joulun yli, teen sen. Tässä ajassa toivottavasti lähtee jo suuri osa ylimääräisistä kiloistani.

Tänään maanantaina 17.10.2011 aamupainoni oli 91,6kg. Viikossa painoa on tippunut -4,6kg ja se on hurjan paljon! Se motivoi minua erittäin paljon jatkamaan tätä raastavaa, mutta näköjään palkitsevaa laihdutuskuuria.

Tavoitteeni on olla normaalipainoinen ja hyvännäköinen nuori nainen. Täytän ensi keväänä 25 vuotta ja haluaisin olla tähän päivään mennessä -25kg kevyempi. Aikaa minulla on tähän projektiin 7kuukautta ja sen aion tehdä. Haluan näyttää ensi kesänä hyvältä ja olla tyytyväinen peilikuvaani.

Olen ajatellut, että laitan tähän blogiin myös kuvia minusta muutoksen eri vaiheissa. Avomieheni on päättänyt, että kuvauspäivä on kerran kuussa. Etuprofiili ja sivuprofiili. Laitan mielelläni ne myös teille nähtäville ja tottakai myös itselleni muistutukseksi siitä miten muutos näkyy.

Tämä tyttö on täynnä intoa ja valmis kohtaamaan uuden kevyemmän elämän! Jos tätä blogia lukee joku, toivon että jätät itsestäsi pienen jäljen.. kommentin tai terveiset. Mitä vaan. Olisi mukava kuulla jos tämä minun bloggaus innostaa myös jotain muuta ihmistä kohti terveempää ja kevyempää elämää. Tehdään se yhdessä, jooko?

Toinen viikko on siis tänään lähtenyt käyntiin, ja sen kuulumisista lisää myöhemmin..

Heips! ü